sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

KASSI KASSINEN

Pitkästä aikaa innostuin omepelemaan, tai oikeastaan kaivamaan kankaat ja koneen esille...

Minulla kun ei ole ompeluhuonetta, vaan ompelukset tapahtuu keittiön pöydällä. Pöytää ei viitsisi kovin kauaksi aikaa valloittaa, kun ompelukset ovat tiellä syödessä ym. ja samalla tuntuu että koko koti on aivan sekaisin. Eli työt pitäisi olla sellaisia, jotka valmistuvat yhdessä illassa tai ainakin melkein. Voi, kumpa saisi vielä jonain päivänä sen oman ompeluhuoneen...

Mutta, nyt siis ompelin hivenen. Kassin ompelu oli aivan sopivan mittainen työ, valmista myös tuli! Kankaat, jotka jo vähän aikaa sitten löysin kirpputorilta - kassin hinta n. 1€-, odottelivat inspiraatiota vaatehuoneessa. Nyt oli hyvä rauhakin tehdä ja järkeillä, kun Miäs oli autonkorjauspuuhissa.



Tällainen kassi siis valmistui. Tarvitsin vähän suuremman käsityökassin (kutimet kun kulkee mukana lähes joka paikkaan!). Mittailin vanhaa vähän pienempää kassiani tarkoituksena saada tästä sellainen johon vaivattomasti mahtuu myös paidantekeleet, ja kaavat tein summittaisesti itse.

Päällinen on ruskeaa pienivakoista samettia ja vuorikangas kuvassakin näkyvää leijonankeltaista puuvillakangasta. Muuten olen kyllä kassiin aivan tyytyväinen, mutta vuorikankaan mittaamisessa tuli joku pieni virhe ja vuori on hieman liian pitkä kassiin. Yleensä en tällaisia juttuja suvaitse, mutta nyt päätin, että saa kelvata. Ja vaikeakin olisi tuo korjaus ollut kun ehdin jo leikata pohjalevennyksen kulmat pois ja lisäksi ompelin tuonne sisälle lokerikon, joka on kassin pohjaa vasten, eikä tuo lokerikko olisi enää mahtunut olemaan paikallaan jos olisin vuorta alkanut lyhentämään. Ehkä seuraavalla kerralla taas on viisaampi...




Kassista tuli vähän retrohenkinen, tykkään! Liimakankaan avulla aplikoin kassiin kukan (joka on piirretty äitini 70-luvulla tekemästä pyyheliinasta), kukka on reunustettu pykäpistoin muliinilangalla. Muliinilangalla ja etupistoin on tehty tuo kiekura kukan ympärillä. Ja lopuksi viimeistely kauniilla napeilla, jotka löytyi iihanasta paikallisesta lankakaupasta! Napit pongasin jo jokin aika sitten, ja kun löysin nämä kankaat, oli aivan selvä mihin nuo napit kuuluvat.



Vielä lopuksi kaunis Gerbeda, jonka sain Miäheltä toipumislahjaksi. Tai siis se mitä kukasta on jäljellä... Kaksi kissakaverusta tykkäsi myös kukasta, eikä mennyt kauaakaan kun kukat ja lehdet oli melkein kaikki syötynä. =( Kiitti vaan!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

ASKARTELUA...

Neulomukset on viimeaikana edistynyt vähän hitaasti, en tiedä mistä johtuu... Paidan neulominen lähti kyllä kovsti hyvällä vauhdilla käyntiin, mutta nyt on homma vähän tyssännyt. Osaltaan vaikuttaa kyllä viikonloppuna ja alkuviikolla sairastettu angiina, on kyllä viimeisen pääle inhottava tauti. Toivottavasti ei tarvitse samaa kokea taas pitkään pitkään aikaan. Ja lisäksi paidassa olisi purkamistakin tiedossa, motivaatio nollassa sen homman suhteen...

Mutta itse asiaan...

Yleensä askartelen vain töissä lasten kanssa ja kotona hommat keskittyy suurimmaksi osaksi neulomuksiin. Mutta nyt intouduin kotonakin askartelemaan ja aika "projekti" olikin, mutta hyvä tuli!

Tämä visio sai alkunsa töissä kun meillä vieraili leluesittelijä, jolla oli myös muutama soitin mukana. Tämä on aivan omasta päästä suunniteltu ja totutettu mutta lopputuloksena sain aikaiseksi ihanan soittimen: "Sadekepin".


Sadekepissä on sisuksissaan 4 kpl pahvihylsyjä, paksumpia ja vähän pidempiä kuin vessapaperirullat. Hylsyt kiinnitin toisiinsa ensin kuumaliimalla ja sitten vielä päälle jeesusteippiä, että pysyvät varmasti paikoillaan. Putkiloon hakkasin melko tiheään halkaisijan pituisia nauloja. Sitten teippasin putkilon päät umpeen ja sisälle tuli samalla muutama kourallinen riisiä.

Tässä kuvassa putkilo on jo saanut päälleen rullattuna pari arkkia sanomalehteä liimalla kiinnitettynä. Ja pintaan silkkipaperia. Melkoista säheltämistä... Ja tilat on kuin luotu tälläisiin hommiin... Kissat tietysti vielä apulaisina, niin homma sujuu varmasti hyvin...


Mutta valmistakin tuli! Tässä kuvassa "keppiin" on vielä laitettu pari liimakerrosta tukevoittamaan rakennetta ja pintaan piti tietysti laittaa vähän kimalletta...


Kuten tässä ehkä paremmin näkyy. Olen kyllä vallan tyytyväinen lopputulokseen! Ja miten ihana ääni kuuluukaan, kun keppiä kääntelee puolelta toiselle! Vaikka en sateesta muuten niin kovin paljoa piittaakkaan, niin sateen ropina on vallan terapeuttisen kuuloista, kuten työkaverini sanoi nähtyään aikaansaannokseni. Taas tuli kokeiltua tehdä jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ole tullut kokeiltua ja hyvä niin.