Minulla kun ei ole ompeluhuonetta, vaan ompelukset tapahtuu keittiön pöydällä. Pöytää ei viitsisi kovin kauaksi aikaa valloittaa, kun ompelukset ovat tiellä syödessä ym. ja samalla tuntuu että koko koti on aivan sekaisin. Eli työt pitäisi olla sellaisia, jotka valmistuvat yhdessä illassa tai ainakin melkein. Voi, kumpa saisi vielä jonain päivänä sen oman ompeluhuoneen...
Mutta, nyt siis ompelin hivenen. Kassin ompelu oli aivan sopivan mittainen työ, valmista myös tuli! Kankaat, jotka jo vähän aikaa sitten löysin kirpputorilta - kassin hinta n. 1€-, odottelivat inspiraatiota vaatehuoneessa. Nyt oli hyvä rauhakin tehdä ja järkeillä, kun Miäs oli autonkorjauspuuhissa.
Tällainen kassi siis valmistui. Tarvitsin vähän suuremman käsityökassin (kutimet kun kulkee mukana lähes joka paikkaan!). Mittailin vanhaa vähän pienempää kassiani tarkoituksena saada tästä sellainen johon vaivattomasti mahtuu myös paidantekeleet, ja kaavat tein summittaisesti itse.
Päällinen on ruskeaa pienivakoista samettia ja vuorikangas kuvassakin näkyvää leijonankeltaista puuvillakangasta. Muuten olen kyllä kassiin aivan tyytyväinen, mutta vuorikankaan mittaamisessa tuli joku pieni virhe ja vuori on hieman liian pitkä kassiin. Yleensä en tällaisia juttuja suvaitse, mutta nyt päätin, että saa kelvata. Ja vaikeakin olisi tuo korjaus ollut kun ehdin jo leikata pohjalevennyksen kulmat pois ja lisäksi ompelin tuonne sisälle lokerikon, joka on kassin pohjaa vasten, eikä tuo lokerikko olisi enää mahtunut olemaan paikallaan jos olisin vuorta alkanut lyhentämään. Ehkä seuraavalla kerralla taas on viisaampi...
Kassista tuli vähän retrohenkinen, tykkään! Liimakankaan avulla aplikoin kassiin kukan (joka on piirretty äitini 70-luvulla tekemästä pyyheliinasta), kukka on reunustettu pykäpistoin muliinilangalla. Muliinilangalla ja etupistoin on tehty tuo kiekura kukan ympärillä. Ja lopuksi viimeistely kauniilla napeilla, jotka löytyi iihanasta paikallisesta lankakaupasta! Napit pongasin jo jokin aika sitten, ja kun löysin nämä kankaat, oli aivan selvä mihin nuo napit kuuluvat.
Vielä lopuksi kaunis Gerbeda, jonka sain Miäheltä toipumislahjaksi. Tai siis se mitä kukasta on jäljellä... Kaksi kissakaverusta tykkäsi myös kukasta, eikä mennyt kauaakaan kun kukat ja lehdet oli melkein kaikki syötynä. =( Kiitti vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti