"Valkea unelma " ♥

Hip-hei-hurraa! Vihdoinkin valmista! =)

Syksyllä meidän vanhalle päiväpeitolle kävi "pieni" accidentti,
sen päälle laskettiin hetkeksi tulostin,
joka jostain syystä vuoti siihen mustetta.
Ja pesussahan muste vain levisi...
Koko syksyn sitten etsiskelin uutta päiväpeittoa,
niin kaupoista kuin kirppariltakin,
enkä löytänyt sopivaa tai ainakaan sopivanhintaista...
Niinpä sitten lopulta päätin tehdä itse,
kun sopivat kankaat kuin sattumalta tulivat vastaan.

Ja tässä se ihanuus on! Tykkään!!!
Vaikkei kuvissa näytä kyllä yhtään niin kauniilta kuin luonnossa,
jälleen kerran...

Väri on kovin vaalea,
meiltä kun ei juuri valkoista löydy
-vaikkakin ihailen vaaleita koteja,
mutta se ei vaan jotenkin meille sovi, kun tykkään väreistä.

Meillä on pieni makuuhuone, jossa on siniset seinät
ja tämä peitto tuo sinne kivasti raikkautta ja "valoa".
Toivottavasti vaan pysyisi kauan valkoisena...

Niin ja "malli" on ihan perus neliötikkuja,
valmiina koko 13 x 13 cm.
Juuri sopivan kokoisia,
en jaksaisi pienemmistä näin suurta peittoa näpertää
ja suuremmissa jo sitten taas vähän hukkuu tilkkuilun idea.
Reunassa kiertää kaitaleet joiden ansiosta tuli täyteen tarvittavat mitat,
valmis peitto on kooltaan 200 x 240 cm.

Syksyllä tekemäni Nuppu-peitot herättelivät tilkkuiluinnostuksen,
isoa peittoa oli kuitenkin kynnys aloittaa,
se kun on aika työläs tehdä ja hankala käsitellä.
Mutta sitten tosiaan löytyi kirpparilta iso määrä vanhoja lakanoita ja heräsi ajatus,
että ne riittäisivät hyvin peittoon ja kustannuksetkin jäisivät pieniksi.
Kaivelin vähän kangasvarastoani
ja lakanoiden kaveriksi valitsin vanhan valkoruudullisen verhon.
Kivasti sopivat yhteen, eikä ole ihan vitivalkoinen, vähän kontrastia.

Aikaslailla tämä on ollut pitkä projekti:
kankaat leikkasin juuri ennen Joulua
ja silloin päätin ihan suosilla jättää ompelun alkuvuoteen.
Tilkkuosan ompelu sujui nopsaan,
se valmistui kahdessa päivässä Tyttösen piiiiitkien päikkäreiden aikana,
vaikkakin huruuttelin kyllä kovalla tohinalla.

Kangaskerrosten asettelu vaati pieniä järjestelyjä:
Tyttönen ja Mies mummolaan
ja olohuoneesta kaikki huonekalut sivuun,
että juuri ja juuri sain peiton levitettyä. =)
Kankaiden väliin päädyin lopulta laittamaan fleeceä,
kului neljä JYSK:n valkoista fleecepeittoa,
edullinen vaihtoehto ja peitosta tuli juuri sopivan paksuinen.
Harsin peiton harvakseltaan kasaan,
että kankaat pysyisivät varmasti paikoillaan.

Ja sitten tikkaamaan...
Siinä sitten kuluikin tovi jos toinenkin...
Ihan suosilla aloin tikkaamaan käsin vahvalla pellavalangalla,
joka sopii hyvin noihin kankaisiin.
Hidasta oli tuo homma,
sitä kun oli mahdollista tehdä vain päikkäriaikaan valon takia
ja tuolloin tietysti on aina jotain muitakin juttuja tehtävänä.
Ja välillä sairastettiin...

Alussa tikkausurakka tuntui aika mahdottomalta
ja motivaatiokin oli vähän hukassa.
Loppua kohden alkoi tekniikka olla hallussa
ja työkin sujui siksi jo nopsempaan.
Vaakatikkausten jälkeen pystysaumat oli muutenkin helpompia tehdä,
kun kankaat oli jo kunnolla kiinni,
eikä niitä tarvinnut enää käsin pingottaa.

Tilkkuosan ympärille ompelin vielä kaitaleet valkoisesta kankaasta.
Reunan huolittelin kääntämällä vuorikankaan reunan yli.
Aioin sen ommella käsin,
mutta sitten päädyin kuitenkin ompelukoneeseen.
Nopeasti tuli siisti reuna peitolle ja antaa sille huolitellun ilmeen.


Kova homma oli, mutta lopputulos on vaivan arvoinen!
Huh, kun tuli pitkästi juttua,
mutta niin oli vaiheikas tuo tekeminenkin. =)

Uudet tyynynpäälliset pitäisi tehdä peitolle kaveriksi...